Tour de Sock, stage 1

Osallistun ensimmäistä kertaa tähän Tour de Sock-kisaan. Kun ilmoittauduin kisaan niin en ajattellut olevani kilpailija vaan päätin haastaa itseni uuteen juttuun ja myöskin herättää käsityömotivaatiotani. On ollut se hieman hukassa,

Haaste se on ollut ja on edelleen. Koska on vielä tämän etapin lisäksi viisi etappia edessä. 

Kiinnostavaa tässä on se, että neuleohjeet ovat uusia ja monet neulesuunnittelijat ovat tässä mukana. Monet sukkalankavalmistajat ovat tässä mukana sponsorin muodossa ja tosiaan kaikki raha, mikä tulee menee lääkärit ilman rajoja- järjestöön. Eli ainakin 6.5eurolla saa tuettua hyvää ja saa samalla kuusi erilaista ohjetta. Lisäksi kisojen puolesta on valtava tohina somessa. Saan mielenkiinnolla seurata muitakin kisaajia ja lukea heidän kokemuksia. 

Mun ensikosketus ei ollut järin hieno, koska mulla oli ensiksi liian paksut puikot 2.5mm ja ensimmäinen sukkaetappi oli pitsisukat. Pitsisukat ei ole oikein mun juttu. Mulle tuli ensiksi aivan reikäinen sukka. Oli ruman näköistä ja purin varmaan jo 10 kertaa. Sillä ajalla on ensimmäinen suomalainen mennyt maaliin lähes 10 tunnissa on saanut sukkaparin. Sain jälkikäteen kuulla, että viisi ensimmäistä suomalaista on päässyt maaliin ensimmäisinä. Hyvä Suomi!!!

Ajattelin, että hyvä jos on saanut sukkaparin 10 päivässä, mutta 10 päivää on kulunut ja ei ole edes ensimmäistä valmis. Haasteita on monta. Ohuet puikot 2.25mm osoittautui sopivaksi. Kuvio oli aluksi tosi vaikea, mutta tänään huomasin, että nyt en tarvii enää paperia vaan se menee ihan ulkomuistista. Kiilakavennukset ovat tosi hankalia ja niitä olen jo kolme iltaa yrittänyt (ensimmäinen ilta noin puoli tuntia, toinen ilta 20 min ja kolmas puolituntia) Joten en viettänyt sukkien kanssa valtavasti aikaa. Samalla on paljon muutakin menossa. Luovutin kokonaan siitä kiilakavennuskuviosta, koska en saanut mitenkään siistiä jälkeä. 

Tässä sukkaprojektissa opin valtavasti uusia asioita. Opin lukemaan englannin kielistä sukkaohjetta, ranskalaisen kantapään ja uusia kavennustekniikoita. En ole vielä saanut sukkaa valmiiksi, mutta ainakin tulee tähän sukkaan vielä uusi tekniikka , joita  pääsen/joudun opettelemaan on silmukointi.

Tour de Socks-kisa on sukkaneulojien formula-ajot. Minua huvittaa ajatus, että kisaajat saavat kannatusta kotoa, että he saavat istua nojatuolissa ja ympärillä hääräävät tukijoukot. Jos tarvii suklaata niin voi saada jopa sen syöttäjän, kunhan neulonta ei keskeydy. Minulla pitäisi olla sellainen tukijoukko. Mutta sain tavallaan tukijoukon viittomakielisten kädentaitajista. Kiitos heille kaikille. Tärkein neuvo oli tähän mennessä. Istudu. Hengitä syvään ja neulo silmukka kerrallaan. :)

Huomenna starttaa toinen etappi. Itse yritän saada tämän sukan valmiiksi niin neulon kaverin vasta myöhemmin. Ehkä minun Tour de Sock kisa saa aikaan vain yksinäisiä sukkia vailla paria. Se näkee aika.

Twists&Turns
Adrianne Fong
2.25mm Filcolana Arwette Classic Large

Tsemppiä Suomalaiset seuraavaan etappiin. Tämä etana tulee hitaasti, mutta varmasti.

          

Hyvää Uutta Vuotta 2016

Voi hyvänen aika, kun blogin päivitys on mennyt ihan nollilleen, vaikka olen itse puuhastellut paljon ja olen ollut netin ääressä. Ehkä keittiön suunnitteleminen on jotenkin vienyt voimia. Nyt on ainakin saatu keittiötoimittajan valittua ja suunniteltua. Seuraava etappi on tietenkin taloyhtiön hyväksyntä.
Asunnon suhteen on ollut todella raskasta, kun putkiremontti ei ihan mennyt minun mielestäni putkeen. On ollut paljon yllätyksiä ja piti asioita suunnitella uudestaan ja uudestaan. Ainakin suuren päätöksen olen tehnyt. Kun saan remontin valmiiksi niin myyn huoneiston. En enää halua asua ja elää siellä talonyhtiössä. Asiat yleensä järjestyvät.

Mutta käsitöihin.

Yritin etsiä kännykän galleriasta kuvia kaikista käsitöistä. Huomasin, etten ole esimerkiksi ottanut kuvia turvapaikkahakijoiden sukista. Ne on ihan perussukkia, mutta neuloin koolle 25, 29, 35 ja 42- sukat. Laitoin pakettiin vielä suklaata ja muutaman sukat. Tästä tuli itselleni hyvä mieli - ja olen aina joka joulu laittanut jotain sukkia hyväintekeväisyyteen. Järjestin joskus vuonna 2013 joulusukkatempauksen kuurojen palvelutaloon. Keräys tuotti 51 sukkaparia, 2 lapasta ja yhden huivin. Kaikki meni yksinäisille vanhuksille ja niille, joilla ei ole omaisia. Oli mahtavaa järjestää tälläisen keräyksen ja nähdä ihmisien halu auttaa ja välittäminen vanhuksia kohtaan.

Vuonna 2014 kudoin sukkia Hope-yhdistykseen ja tänä vuonna kudoin yhdelle kuurolle turvapaikkahakijaperheelle sukat.

Joulukuussa yleensä on näitä joulukalentereita ja osallistuin aluksi kahteen joulusukkakalenteriin. Toinen on Nina Laitisen joulusukkakalenteri ja toinen on missä neuloimme kerran- blogin jämäsukkakalenteriin. Jälkimmäiseen jämähdin täysin 2-luukkuun asti juuri sen takia, etten ole tyytyväinen minun sukkakärkeeni. Toisen eli Niina Laitisen joulusukkakalenteriin otin Vuorelma Veto- langan ja neuloin joka päivä kalenteria. Tosin yhden kalenteriluukun neuloin kahteen kertaan, kun minulla meni silmät ristiin päivien kohdassa. Yhden luukun verran piti purkaa, kun ei kuviot kohdistunut ollenkaan. Joulusukkakalenterisukat ovat tosi ihana neuloa, kun on ihana lanka. Siitä tuli todella tiukka polvisukat. Mietin, että kukahan on tämän sukkaparin tuhkimo. Itselläni on paksut pohkeet ja kuitenkin omistan jo muutaman parin sukkia. Tapaninpäivänä serkkuni tuli käymään ja kysyin häneltä, että oletko sinä tämän sukkaparin tuhkimo. Hänelle juuri ja juuri sopi jalkaan. Hän on sitten onnellinen tuhkimo.

Malli: Nina Laitinen Designs Joulusukkalenteri
Lanka: Vuorelman Veto
Puikkokoko: 3.5mm
Serkkuni Pia sai sukat

Viime loppiaisena oli todella kylmä aamu ja lähdin Veetin kanssa ulos aamulla. Ulkona näytti -25astetta pakkasta. Veeti itki lenkillä eli nosti tassuja ja kirkui. Aamulenkki oli sen verran järkyttävä, että kotiin päästyäni menin suoraan hakemaan pyyhkeitä ja lämmittelin koirani tassuja. Kun koirani Veeti rauhoittui niin menin lankakoriini ja löysin kolme kerää Joki-lankaa ja aloin neuloa sukat Veetille. 

Testasin sukat päivälenkillä ja se sopi oikein hyvin takajaloille, mutta etutassuille piti kehitellä jotain muuta. Veeti otti sukat mielellään jalkaan ja ei halunnut minun ottavani niitä ollenkaan pois. Söpöä.

Etutassuille sitten sovelsin jotenkin yhtä ohjetta jonka löysin 1/2012 lehdestä, jossa on vauvan ylipolven sukkaohje. Mutta sovellukseni meni ihan oman pään ja tuntuman mukaisesti. Seuraavana päivänä ostin tarranauhaa ja on sitten kaikki sukat pysynyt hyvin jalassa ja Veeti tykkää ihan oikeasti näistä sukista.

Ohje:

Loin 24 silmukkaa nelospuikoille ja jokaiseen puikkoon 6 silmukkaa. 10 kierrosta 2o2n-joustinneuletta ja 1. ja 4.puikon kohdalla pelkkää oikeaa 2. ja 3.puikoilla nurjaa ja jokaisella 2.kerroksella ensimmäinen silmukka 2.puikon alussa neulotaan silmukka kahteen kertaan nurjan eli otetaan ensin puikon takimmainen nurja ja sitten edessä toinen nurja eli lisätään silmukoiden määrää. Sama tehdään 3.puikon viimeisellä silmukalla. Kun 2. ja 3.puikoilla on jo 10 silmukkaa per puikko niin neulotaan viisi kierrosta normaalisti ne puikot nurin. Kun on jo neulottu 5 kierrosta niin aletaan joka toinen kierros kaventaa silmukoita samalla tavalla eli 2.puikon alussa ja 3.puikon lopussa kaksi silmukkaa nurin yhteen. Kunnes kaikilla puikoilla on 6 silmukkaa. Sitten neulotaan aina oikeaa niin kauan kun tassun  kynnet peittyvät ja sitten aletaan joka kierroksella kaventaa kunnes jokaisessa puikoissa on kaksi silmukkaa niin kaikki vedetään yli ja päätellään hyvin.

Lanka: Novita Joki
Puikkokoko: 4mm
Ohje:ylhäällä
Kenelle: Veetille, koiralleni.

Kävin ystäväni kanssa Himmelikurssilla, Sipoossa marraskuun lopussa. Mulla on edelleen olkihimmeli kesken. Ystäväni teki kurssilla lasiputkesta himmelikorvikset ja minäkin mietin tekeväni samat. Kävin seuraavalla viikolla Hobby Pointissa ostamassa metallilankaa ja löysin metalliputkia Askarelli-liikkeessä ja tein itselleni himmelikorvikset.

Työtoverini vaihtoi yllättäen työpaikkaa ja minulle tuli oikeasti todella ikävä häntä. On ollut tosi ilo työskentellä hänen kanssa yli 12 vuotta. Hän on aina jaksanut tulkata minulle ja kertoa kaikki työpaikan juorut minulle. Kun muut työkaverit ei oikein kerro minulle mitään. Hänen kanssa vietän myös vapaa-aikaani ja viesteilemme usein viikon mittaan. On yhteinen huumoritaju.

Syksy on ollut minulle aika rankka, kun ei ole enää bestistä töissä ja en oikein ole muiden kanssa niin hyvää pataa. Tulen toki kaikkien kanssa toimeen, mutta hän on minun ystäväni. Olen kaikesta huolimatta iloinen, että hän löysi itselleen työpaikan ja mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä muualla.

Onneksi pidämme yhteyttä koko ajan. Hänen lähtö on ollut varmaan pomolleni järkytys, kun ei järjestetty mitään lahjakeräystä tai vastaavaa. Päätin neuloa hänelle yksinkertaisen kolmiohuivin vironvillasta. Olimme toisen entisen työkaverin kanssa Tallinnassa käsityömatkalla syyskuun lopussa ja löysin ihanan vironvillalankaa Karnaluksista. Lanka painoi 185gr ja sitä myytiin kilohinnalla. Kilohinta oli 23 euroa ja lanka sitten maksoi noin 10euroa. Malli on Kerällä-kirjasta.

Malli: Kerällä- kirja
Puikko 2.5mm 80cm pyöröpuikko
Kenelle: rakkaalle ystävälleni

Joulukuussa osallistuin Snurren pikkujouluihin, joka oli 1.12. Siellä oli paljon ihmisiä. Ihana, kun Helsingissä on näin ihana neulekauppa. Helsingissä on oikeasti kaksi neulekauppaa, josta tykkään ihan hirmuisesti on pieni Villalanka-puoti ja sitten Snurre. Käyn sitten välillä ostamassa K-citymarketista novita-lankoja. Oulunkylän lankamaailmassa käyn hyvin harvoin.

Kävin myös neuletapaamisessa 2.12. Peroba Cafeessa ja on aina ihana tavata vanhoja tuttuja vuosien varrelta. Siellä oli myös Ilun Handut- eli oli samalla ihana väriterapia ilta ja ostaa lankoja kotiin asti.

Tällä hetkellä neulon kolmea sukkaa vuorotellen ja myöskin yhtä huivia.

Tämä blogi kaipaa jotain parannusta, mä mietin asiaa ja kokeilen kaikenlaista. Luultavasti tämä blogi muuttuu ajan myötä käyttäjäystävällisemmäksi ja minulle mukavammaksi tavaksi päivittää jotain.

Toivotan oikein Hyvää Uutta Vuotta 2016.

Anelma-sukat ja muutakin

Huomasin, etten ole päivittänyt tätä blogia muutamaan viikkoon. Käsitöitä on kuitenkin valmistunut ja paljon suunnitelmiakin.

Yhtenä iltana näin facebookissa paljon anelma-sukkia. Pidin niistä kovasti. Luin ohjetta ja totesin, ettei ne ole loppujen lopuksi kovin vaikea neuloa. Päätin aloittaa niiden neulomisen. Lankoina juuri niitä, mitä löytyy lankakorista. Osa väreistä ei ole enää myytävänä ja mietin kyllä, että raaskinko käyttää keltaista. Ulkona on ollut todella pimeää niin päätin siirtää auringon puikoille. Huomasin ihan hetkessä, että jaksaminen on ollut hyvää kun on keltaista puikoilla ;)

Sukat menivät työkaverin 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Hän kertoi, että häntä hirvitti saada nuo sukat kun ajatteli ensin, ettei hän mahdu niihin sukkiin. Sillä hänellä on paksut pohkeet. Mutta kotiin tultuaan hän kokeili sukkia ja ne mahtuivat todella hyvin ja oli vielä napakka jaloissa. Värit olivat hänen omia. Olin itse tosi iloinen, että työkaveri sai nuo sukat. Äitini kommentoi, että kannatti elää 50-vuotiaaksi.

Anelma-sukat, ohje Novitan sukkalehti 2015

Lanka: Novita 7 veljestä jämälangat

puikot: Bambu- 20cm, 3.5mm sukkapuikot

Meni lahjaksi työkaverille

 Kun kudoin Anelmasukkia ja äitini marmatti, että hänelle ei koskaan tule pipoa, minkä hän on tilannut jo syyskuussa. Kun sain Anelma-sukat valmiiksi niin neuloin ja virkkasin äidille pipon. Tämä pipo ei kuitenkaan mennyt äidille käyttöön, sillä hän otti minun sinappikeltaisen piponi ja kehui sen olevan ihan paras. Nyt sitten tämä pipo on minun käytössä. Elämässä kaikki eivät aina mene suunnitelmien mukaisesti. Kuten viime aikoina on kiristänyt hermoja putkiremontti. Siellä kaikki tulee niin yllätyksinä minulle ja välillä en oikein saa mitään otetta putkirempan suhteen. Nyt onneksi huomenna on palaveri kaikkien osapuolten välillä niin saadaan asioihin selvyyttä ja vastuujaot kuntoon. Asioilla on taipumusta järjestyä tavalla tai toisella. Ainakin yksi asia on päätetty. Nykyinen asunto menee myyntiin kun saan huoneistorempan kokonaan päätökseen. Tää punainen pipo kiristää vähäsen, mutta venyi jo muutaman käyttökerran jälkeen. Ajattelin purkaa ihan vähäsen ja virkata 7-10 kerrosta lisää ja tehdä vielä pyöreämmäksi niin sitten pipo on sit just sopiva. Samaa olen soveltanut putkirempan suhteen, että pienillä säädöillä sielläkin asiat hoituvat. Sitten ei pipo kiristä ja putkiremppakin viedään loppuun, että kaikilla on yhteinen missio.

Lanka: Wendy merino

Sukkapuikko resorissa 4mm, virkkuukoukku 3.5mm

Ohje: omasta päästä ( olen tehnyt vastaavia jo monta)

Lopuksi viimeinen kuva kertoo sen, että minulla on nyt suunnitteluvaihe kirjoneulesukista. Lueskelen Puikkomaisterin sukkakirjaa ja Muhu mete mustrid-kirjaa ja ammennan niistä ideoita. Kirjoittelen ylös silmukkamääriä ja kuvioita ja kavennuskerroksia. Tämä suunnittelma on kyllä isotöinen ja luultavasti neulontavaiheessa tulee muutoksia. Tämä on erittäin kiehtovaa.Tarkoituksena on neuloa varpaista varteen ja minulla on kaksi sukkapuikkoa ja neulon sukat yhtäaikaan ja langat ei siis loppuisi kesken.

Minulla on ollut olkapää kipeä koko viikon ja pidin pakkolomaa kutimen kanssa. mutta illat menevät suunnitelmissa ja kävin viikolla hartsikorukurssilla. Aloitin kyllä kolmiohuivin neulomisen jonkun verran. En kuitenkaan ollut sen suhteen aktiivisesti neulonut, kun oikea olkapää vihoitteli. Harjoittelin myös järjestelmäkameran käyttöä ulkona. On ollut tosi vaikeaa, koska ulkona on niin hämärää niin sen suhteen tulee vain epätarkkoja kuvia. Mutta on ollut tosi mukavaa opetella.

Tälläistä tämä nyt on. Elämä. :) Luodaan jotain uutta, suunnitellaan, korjataan, hermostutaan, asioiden ratkaisemista, uuden opettelua, vanhan taidon ylläpitämistä, ilahduttamista, onnistumisen tunnetta töissä, ilon ja surun tunnetta ja toipumista.

Kotinuttu

Putkiremontti on toisinaan hyvä asia, jos löytää yhdeksän Puro-lankakerää asunnon tyhjennyksessä. Näin minulle kävi ja en heti tiennyt mitä minä niillä kutoisin/virkkaisin.

Tällä viikolla olin flunssassa ja halusin virkata jotain helppoa. Olin joskus virkannut tälläisiä nuttuja. Ohje on Strömsöstä. Mieli sanoa, että meni kuin Strömössä tai sitten ei mennyt kuin Strömsössä. 

Tämä on niin yksinkertainen neule, eli kaksi "kuusikulmioista" tulee takki/nuttu ja se koko vain muuttuu sen mukaan miten paljon/vähän virkkaa. Voi virkata nukelle tai sitten virkata aikuiselle.

Olen tälläisiä nuttuja virkannut varmaan jo kuusi. Kaksi vauvalle, yhden nukelle ja sitten kaksi nuttua purosta. Toisen nutun annoin kiitokseksi Neuleretriitin yhteisjärjestelyistä. (Vuonna 2014 järjestimme ensimmäisen viittomakielisen neuleretriitin ja se oli menestys.) Nyt tämä viimeisin on itselleni kylmille talvi-illoille kotioloissa.

Täytyy sanoa, etten ihan oikein ihastunut lopputulokseen, mutta langan perusolemus on juuri sellainen, että annetaan värien elää omaa tahtia ja luoda itse lopputuloksen. Puro-lanka itsessään on ihana lanka neuloa/virkata. On niin mukava neuloa/virkata sillä pehmeällä langalla ja väritkin vaihtuvat aina mukavasti ettei tylsiydy. En tiedä, jos olisi vain yksivärinen lanka niin niin motivoisiko se virkkaukseen.


 Lanka: Novitan Puro (vajaa 9 kerää)
Virkkuukoukku: 4mm
Ohje: Strömsöstä  muunneltu. 

Kirjoitan tähän itselleni muistiin ja ehkä muillekin, jos haluaa virkata siinä tapauksessa jos linkki ei enää toimi. 1)Luo 4 silmukkaa, tee piilosilmukka 1.silmukkaan (=pyöreä)
Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa (=1.pylväs) ja virkkaa kaksi pylvästä (tulee kolme pylvästä), sitten kaksi ketjusilmukkaa. Sitten kolme pylvästä jne niin tulee kuusi kulmaa.

Kuusi kulmaa

Sitten kaksi ketjusilmukkaa (1Pylväs" ja sitten jokaiseen pylväseen yksi pylväs, kulmiin tulee kaksi pylvästä ja kaksi ketjusilmukkaa ja kaksi pylvästä.

Jatka niin kauan tätä, kun riittää (tahtoa, lankaa, kokoa tai mitä vaan). Tee toinen samanlainen.

Peppi Pitkätossun väriset...

Kun alkaa riittää koko  niin voi virkata lisää leveyttä taikka pituutta siihen kohtaan mihin haluaa/tarvitsee lisätä. Minä virkkasin tähän nuttuun lisää leveyttä rinnan kohdalle ja pituutta. Ompelin nutun kiinni myös edessä.

Tää menee kyllä joko itselleni kotikäyttöön tai lähtee maailmalle.

Englannin käsityölehdet

Matkalla tutkin siis monenlaisia juttuja. Yksi tutkimuskohteeni on käsityölehdet.

Lehtejä on moneen makuun. On ompeluun keskittyviä lehtejä, on aloittelijoille oma lehti ja niin edelleen.

Lehdessä on myös lankoja ja sen sisällä on puikot ja ohje. Ihan hauska idea, mutta lanka on akryyliä. Varmaan pääsee kivasti alkuun jossain harrastuksessa taikka ottaa matkalle mukaan ja siinä on kaikki tarvittava hauskuus. Langat, ohje, puikot ja lehti kaupan päälle. :)

Ompelulehti 

Näitä kaikkea löytyy yhdestä kaupasta...

Tuo lehti on hyvin kattava lehti ja siellä opetetaan neulomaan englantilaisella tavalla...

Tämä on aivan ihana! 

En jostain syystä ostanut mitään lehteä Suomeen. Ainakin Englanti on käsityömaa ja sillä on pitkä perinne.

Vuosia sitten tiesin, ettei Englannin peruskoulussa opeteta neulomaan, virkkamaan taikka tekemään puutöitä. Meidän peruskouluun se sijaan kuuluu ja olen siitä hyvin kiitollinen. Jos meidän koulussa ei opettaisi näitä taitoja niin miten osaisin laskea, suunnitella ja ajatella asioita visuaalisesti ja käytännöllisesti. Käsityön tekeminen antaa myös kärsivällisyyden taitoa ja samalla luoda uusia asioita monella eri tavalla. Elämäni olisi ollut harmaata ilman käsityön värikkyyttä. Miten olisin selvinnyt talven pimeydestä ilman käsitöitä. Kun ulkona on kylmää, pimeää ja harmaata niin kotona on värikkäitä lankoja, suunnitelmia ja yhteisö netissä, josta ammentaa ideoita. On käsityötapaamisia ja -ihmisiä, joiden kanssa on kiva suunnitella ja keskustella asioista jauhelihan pakkauksesta maailmankaikkeuteen ja siltä väliltä.

Kiitos Englanti pitkästä viikonlopusta.

Hebden Bridge: Savidreijaus- kurssi

Lauantaina 10.10. lähdimme ystäväni kanssa savidreijauskurssille. Kurssi pidetiin pienessä kaupungissa kuin Hebden Bridgessä. Se on syvässä laaksossa ja se kaupunki on täynnä taiteilijoita ja työpajoja ja kaupungin ilmapiiri on boheeminen.

Nettisivusto: oldstablesstudio.co.uk

En yhtään osannut odottaa, mitä minua odotti kuin se, että siellä tehdään jotain kippoja. Opetuskieli on englanti ja se tulkattiin BSL:lle eli englannin viittomakielelle. Se on myös minulle uusi elämys, että opiskelen täysin vieraalla kielellä. Kurssilla on viisi muuta naista ja kaikki on englannin viittomakielisiä. Itse juttelin enimäkseen kansainvälisesti, englannin viittomakielellä sen mukaan, mitä opin päivän mittaan ja lisäksi jotain suomen viittomakieltä. Eli viiton mitä vaan kielellä niin kauan, että viesti menee perille. Opin päivän mittaan sormittamaan englannin aakkosilla ja lisäksi sen, että viittomanimeni tarkoittaa englanniksi : why!Sopii minulle, koska olen koko ajan kyseenalaistamaan kaikkea ja mietin usein vaihtoehtoja. Why. That's why, what I do. I do, why I am. Perfect!

Saven dreijaaminen on kyllä aivan todella vaikeaa ja vaatii voimaa. Sitten kun alkaa tuntua, että mä handlaan tämän niin yhtäkkiä on saviteos pilalla. Opettaja on aivan herttainen ja hän rakastaa yli kaiken savea.  Rakkaus saveen näkee hänen puheesta ja eleestä. Savi on hänelle intohimo ja koko elämä.

Ihana nähdä ihmisiä, jotka rakastavat yli kaiken omaa työtä ja näkee, miten työ innoittaa ihmistä eteenpäin. Intohimoa pitää olla.

Alkuinnostukseni laantui aika lailla nopeasti, ja aloin jo jossain vaiheessa ärsyyntyä, ettei mikään suju. Muut vain onnistuvat ja onnistuvat. Minä junnaan alusta lähtien samoissa ympyröissä. Ennen viittä päätin luovuttaa ja alkaa siivota omaa työpistettä. Sain kaksi surkeaa kippoa, jonka viimeisteli minun opettaja. Piti koristella kippoja, mutten jaksanut enää. Siivosin jopa kahden kaverin työpistettä, koska se on jotain niin ihanaa tekemistä. Se on varmaan ainoa asia, minkä minä handlaan. Siivoaminen.

Jälkikäteen kurssi kuitenkin jätti sellaisen jäljen: "Vitsi, minä en saa luovuttaa näin helposti. Pitää mennä uudestaan kurssille ja tehdä asioita uudestaan ja lopettaa vasta kun saan itse tehtyä täydellisen mukin." Siksi on katsottuna minulle kurssi Helsingin kaapelitehtaalla. Olenko hullu- olen. Tiedän sen.

Olen aina ollut hullu ja oman tien kulkija. Minut löytää savikurssista - vaikken sitä uskonut sen päivän jälkeen.  Siellä sitten tulee minulle se täydellinen kuppi- toivottavasti.;)

Lämmin kiitos kurssilaisille ja opettajille. Oli loppujen lopuksi todella kivaa! Vaikka meinasin kävellä seiniä pitkin.

Kuvia kurssista:

Kurssipaikka

Työpisteeni

Minä dreijaamassa savea

Minun kulho....

Englannissa on vain 200kpl tälläistä asuntovaunua. Herttainen!

Lontoon käsityöliikkeet: Loop

Kello oli 17:10 kun astuin I Knit-liikkeestä ja katsoin nopeasti, että ehdinköhän käydä Loopissa. Puolijuoksua Waterloo-asemalle ja pikainen vilkaisu underground-karttaan osoitti, että täytyy hypätä Northern-linjaan London Bridgeen ja sieltä vaihtaa maanalaiseen, joka menee Angel Stationiin.

Kun saavuin Angel Stationiin, niin musiikki toivotti tervetulleeksi. Oli Sambaa ja ihmiset tanssivat siellä samban tahdissa. Vastapäätä oli ihana kukkakauppa, jossa myytiin auringonkukkia. Minua huvitti mielettömästi, että nyt ollaan enkelten valtakunnassa.

Musiikkia ja kauniita kukkia. Ilmapiiri oli todella rento, mutta Loop liike on kartan mukaan todella lähellä maanalaista ja se onkin noin 2-3 minuutin kävelymatkan päässä ja se on Camden marketin alueella, jossa on paljon pieniä liikkeitä. On antiikkiliikkeitä, kirpputoreja ja vaatekauppoja. Loop löytyi heti. Julkisivu on pinkkinen ja romanttinen.

Osoite: 15 Camden Passage
Maanalainen: Angel. Nettiosoite: www.loopknitting.com 

Liikkeessä on paljon lankoja, joista en ole kuullut aiemmin. Liike on kaksikerroksinen ja niin paljon ihania lankoja ja olin kuin taivaassa. Jokaisessa hyllyssä on jotain nähtävää. On paljon neuleita ja ohjeita. Siellä toisessa kerroksessa on ns.kirjasto ja sen vieressä on sohvaryhmä. Siellä istui kaksi pukumiestä ja naisia neulomassa. Yksi niistä naisista tunnisti minut käsityömessuista. Olin ostanut häneltä lankoja. Jäimme juttelemaan ja hän kertoi olevansa osa-aikainen myyjä Loopissa ja tulee myös vapaa-ajalla neulomaan tänne. Kysyin pukumieheltä, että mitä hän neuloo. Hän puuskahti, ettei nyt enää tiedä. Muut nauroivat hänelle ja yksi naisista sanoi, että hän neuloo puseroa. Mies siihen, että ahaa. Hän on siis pulassa oman neuleen kanssa ja muut neuvoivat häntä. Liikkeen myyjä sanoi, että suljemme nyt. Jäin huokailemaan, että eih. Ei voi olla totta, miten voinkaan lähteä täältä, kun en ole nähnyt kaikkea. Kysyin myyjältä, että onko hänellä jotain kerrottavaa liikkeestä. Hän sanoi, this is lovely!Hän esitteli liikkeen kangaskassia ja ostin sen lankaostoksien lisäksi. Ensi kerralla siis pidemmäksi ajaksi. Kello oli jo kuusi ja Lontoo on pimeä. Jäin puistoon istumaan ja katselemaan kaupunginosan letkeää menoa. Katsoin kelloa ja päätin lähteä vielä katsomaan Big Beniä ja London eyeetä. Iltayhdeksältä astun junaan, joka vie minut Prestoniin ystäväni luo.

Kiitos Lontoo! Olet aivan ihana kaupunki! I will come back!